- Juonipaljastus:
kyllähän siinä jokseenkin muoto sisällön edellä mennään tosiaan, että saattaa vaikuttaa sanahelinältä ja osakseen onkin. ja osittain teksti on jätetty tahalteen merkitykseltään vähän aukinaiseksi, maalailevaksi ja väljäksi, ettei tiedä kestä oikein puhutaan jne. onhan tuossa menetetty rakkaus juttu siis yhtenä masiksen suurimmista syistä...
Sanat:
nää kolkot kadut laskee mun askeleet
joista katulaatat keskenänsä tappelee
karu maisema vierestä hiljaa katselee
ja harmaa taivas hymyilee kuin lapselleen
rankka taival, askel painaa ku kirkkourut
oon niin kauan radalla et puhki kiskot kuluu
päähän kiskon hupun, ku päässä liskot puhuu
älä kato taakse on selkärankaan iskostunu
mut sitä ohjetta on niin hankala totella
jos et mua enää aattele, en oo edes olemas
en voi saavuttaa sitä todellist rauhaa
mistä boheemit laulaa ja koen siit kaunaa
oletin kauan et kai mä vaan olen niin hauras
vuoksi vakavuuden ja itseni opetin nauraa
uskotellen itselleni et onnellinen mielentila
on vain maailman ylihypetetyin mielenvika
kylmäl sääl kuulen talven tuulten tarinat
tyhmäst pääst tulee masentuneen marinat
yltäpäält tunteet alemmuuden tahrimat
yhä tääl kuljen valveunen vankina
monologi viimaan, hukkuu tuuleen puheet mun
vika katse kesään, hiipuvaan suveen sukellus
tuulen ujellus mun korvis ku itkuntuherrus
mut en muserru vaa hymysuin litkuun tukeudun
murheet pukee mua, keisarin uudet vaatteet
miks oppii virheist ku osaa tehä uudestaan ne
irvistän neuvoille päin niiden rumii naamoi ja
likasin kynsin revin auki vanhoi haavoja
kehuille kuuro, kauniille sanoille sokea
unelmis matkaa, oikeesti aloillaan oleva
mies pahoillaan todella, jo aamul alkon ovella
toimetonna kotona räkii kattoon novellan
suoltaa mitä sylki tuo suuhun, kurottaa kuuhun
motivoi suuruus, maailmas johon kuvottaa kuuluu
kuumottaa hulluus, sen presenssin voi tuntee jo
voi kunpa oisin kuin kivi, kylmä ja tunteeton
kertosäe
unessa tulkitset kanteleel aamun valjenneen
ja ehjäks jälleen teet tän mielen haljenneen
ja vaik vain uni voi palauttaa asiat ennalleen
älä luule etteivät hetkemme mitään merkanneet