Johannes tomaatti meni joulupäivänä ostarille, mutta kaikki kaupat olivat kiinni, koska oli joulupäivä, jolloin kaikki kaupat ovat kiinni joulupäivän takia. Johannes tomaatti oli muiden perinteitä kunnioittavien kylänmiesten tavoin juhlistanut joulua vetämällä viinaa ja bentsoja. Nyt hänellä oli vaikeuksia käsittää erästä seikkaa vastaan kävelevän nuoren pariskunnan käymästä keskustelusta. Tästä kovasti suivaantuneena hän noukki käteensä maassa lojuvan tiilestä tehdyn kiven. Tuolla tiiliskivellä aseistautuneena Johannes tomaatti hyökkäsi puhelevan pariskunnan kimppuun korjatakseen vialla olevat asiat, vaikka oli vielä hetkeä aiemmin aikonut murtautua ostarin Alkoon sulattamalla sen oviaukkoa peittävän metalliverkon.
Johannes tomaatti iski tiilellään ensiksi pariskunnan miesjäsentä. Isku kohdistui suoraan miehen harteilla olevan pään takaraivoon ja perkeleen kovaa. Johannes tomaatti ei saanut selvää ilmoille kirvonneista huudoista, joten oli paras jatkaa miehen pään hakkaamista. Miehen nainen riuhtoi Johannes tomaattia hysteerisesti kirkuen, mutta Johannes tomaattihan on tunnetusti lähes barbaarimaisen vahva, joten hän hädin tuskin kiinnitti huomiota naisen toimintaan. Nyt mies lyyhistyi velttona maahan. Ei ihminen tuosta vielä kuole, Johannes tomaatti ajatteli ja silitti miehen veristä poskea saappaansa kannalla. Mies vaikutti kuitenkin melko poissaolevalta, joten Johannes tomaatti päätti siirtyä naisen puoleen. Lähistölle ei ollut ilmaantunut muita ihmisiä, olihan nyt juhlapyhä ja ostarin liikkeet olivat suljettuina juhlapyhän vuoksi.
Nainen näytti suunnilleen 25-vuotiaalta ja oli varreltaan vähän tavallista korkeampi. Tällä oli lyhyet, mutta kauniit vaaleat hiukset, sirot posket, korkea otsa ja hieman ohuenlaiset huulet. Naisen silmistä paistoi silmitön pakokauhu, mutta se oli Johannes tomaatin mielestä ymmärrettävää olosuhteet huomioon ottaen, eikä hän näin ollen pannut tuota piirrettä pahakseen. Johannes tomaatti otti kätensä pois naisen kurkulta avatakseen vyönsä ja laskeakseen housunsa alas hänen holistista siitintään peittämästä. Tässä kohden hän ei tosin syystä tai toisesta tullut ottaneeksi huomioon, että 30 asteen pakkaslukema ja naisen levoton olotila eivät lainkaan tukeneet hänen seksuaalissävytteisiä aikomuksiaan. Tuohon säröisään ajatukseen lopulta havahtuessaan Johannes tomaatti huomasi naisen selän häämöttävän jo sadan metrin päässä ja etääntyvän edelleen. Otettuaan pari kohtalokkaan hätäistä askelta Johannes tomaatti rönysi nilkoissa olevien housujensa ja edessä makaavan ruumiin yhteisvaikutuksesta nurin (kuka oikein jättää ruumiita ostarin edustalle lojumaan?). Pian Johannes tomaatti tunsi jotain kylmää pippelissään ja koki sen häiriöksi, mutta se unohtui hänen huomatessaan maassa verisen tiiliskiven.
"Eikö tiiliskiven paikka ole tiiliskivitalossa?" Ehti Johannes tomaatti lausua itselleen ennen kuin koko maailma ja avaruus pimenivät. Ja Levykevandaalin poratessa reikiä marmoriin kävi niin, että Jumalasta tuli sorbetti.