No niitä leffoja kattellaan

planet ranor oli kyllä hieno pätkä, 4,5 tähteä pukkaisin. musiikit, visuaalit ja tunnelma vahvimpana, mutta toki näyttelytyö ja jotkin kohtaukset (esim. kun rutgerin hahmo kohtaa luojansa ja piristävän erilainen "lopputaistelu") oli kovaa kamaa.

tuli mieleen tuosta loppukamppailusta - seinien läpi lyömisestä ja ikkunan ulkopuolella pyörimisestä - coenin veljesten blood simplen loppukamppailu myös jotenkin. blood simple tuli kaksi vuotta myöhemmin joten onhan se mahdollista että vaikuttanut, mut who knows.. (en kyllä edes muista tarkalleen mitä siinä blood simplen jutussa tapahtu, mutta se nous kuitenkin jostain mieleen )

niin ja lopputaistelussa roy battyn (rutgerin) sekoilut ja loruilut oli hauskoja/kuumottavia ja toi mieleen clockwork orangen.

hyvä tuo nimi myös "batty" eli hullu, jos vapaasti suomennetaan (toki jamaikan enkussa sitten perse tai homo ja näin, mutten tiedä ovatko tähän nyt niin suoraan liittyviä)

Meikältä kyllä Ranorille ihan viis tähteä. En tosin oo kattonut kuin kerran ja mulla on se viiden levyn versio missä muitakin versioita kuin Final Cut
Director's Cut varmaan kiinnostava, alkuperäinen versiohan taas vissiin aika kirahvi ja kertojaääntäkin messissä, loppuakin kai jotenkin vesitetty.

vääpeli on tossa jotain yhteistä Blood Simpleen. Ranorin tosin ite näin pari vuotta ennen Blood Simpleä, enkä muista tuliko itellä Runner mieleen.


Ai niin sen Theoremin katoin viime viikonloppuna. Ylitti omat odotukset. Aika vakuuttavan kierotunut ja visuaalisesti kaunista kuvaa. Eipä silleen häirinnyt vaikkei niin juonivetoinen leffa ollutkaan. Joku ysi miinus tai neljä ja puol tähteä.

mulle toi vitonen on yleensä varattu elokuville, jotka tunteiden tasolla jotenkin iskee lujemmin kuin muut sinällään erinomaiset elokuvat. toki tuossa oli just nuo pari kohtausta mitkä tuntu ihan sopivasti luissa ja ytimissä ja sitten toki se rachaelin eli päävosun ja han solon keimailu oli asiallista matskua, ainiin ja sit se jäbä joka rakensi niitä omia ystäviään: "Bear, Kaiser: Home again, home again, jiggidy-jig! Gooood Evening, J.F!" shiee.

En tiedä, annan pysyä ysissä nyt. Lopussa vähän ärsytti kun oli vähemmän tarkkaavaisille katsojille selvitetty mitä se Gaffin origami meinas, mut toisaalta se oli ihan asiallinen, siis kun just ennen lopputekstejä toistu: [voiceover] It's too bad she won't live! But then again, who does?

Tää oli myös hyvä: Leon: Wake up! Time to die!

Ja toki se lyhyt "like tears in rain" monologi rutgerilta on ASIALLINEN, mutta sen olin kuullu jo vitun monta kertaa yhellä rhyme asylumin biisillä samplena ja muuallakin varmaan, niin ei päässy silleen yllättämään.

selasin imdb:n watchlistiäni vähän alusta ja glengarry glen ross lähti lataukseen. vois tänään kattoa ehkä yhden pasolinin, fellinin tai jonkun random leffan digiboksin kovolta..

Lainaus :

mulle toi vitonen on yleensä varattu elokuville, jotka tunteiden tasolla jotenkin iskee lujemmin kuin muut sinällään erinomaiset elokuvat.

J00, sama kyl. Tai sit vaan jättää semmosen helvetin voimakkaan "impressed-fiiliksen" niin heltiää vitonen.

Glengarryä en oo nähyt.
Tänään jonkun leffan vois kattoakin.

Se Cabiria tuli tänään postissa ja lisäksi tämä:
[You must be registered and logged in to see this image.]

katoin ton high fidelityn (osittain viime yönä ja tos äsken loppuun), emt ehkä joku 8

ihan jees pätkä, kirja vissiin lol parempi, se on sen kehutun nick hornbyn väännös

Meikä antais jonkun 7+.
Oisko se päähenkilö ollut vähän ärsyttävän mulkeron tuntuinen, en oo varma, kun en muista tarkkaan? Tai no joku tuossa tais olla vähän epätasaista, liikaa tollasta romanttista komediakohellusta. Musanörttihomma tuossa oli kiinnostavinta. Kirjan vois joskus lukea.

vääpeli sellanen mulkerohan se periaatteessa, mutta niin kai sitä esim itekkin

Ei kai tuossa sinänsä mitään pahaa, mutta tuon henkilön toteutus leffassa/näyttelijän suoritus pisti jotenkin ärsyttämään. Vähän tollanen ärsyttävä söpistelijä, mut sellaisia ne kai romanttisissa komedioissa yleensä ellei, sit vähän rumempia älyköitä.
Aika monta vuotta kyl viime näkemästä. Kaks kertaa tuon olen tainnut kattoa, kun toi levykauppa-jutska kuitenkin interesting.

Katoin muuten pari kolme viikkoa sitten Man on the Moonin. Tosin ekan kerran olin nähnyt kuutisen vuotta sitten.

Diggailin. Semmonen hyvä viihdeleffa omaan makuun. Lopun draama ei täysin täl kertaa toiminut, vaik ihan lopussa kyl ihan haikea fiilis silti iskikin päälle. Courtney Loven rooli kyl tässä aika kirahvi/mitäänsanomaton

Tony Clifton

vääpeli kasin iskin imdb:hen, pitää kyllä katella tubesta sen oikeen ukkelin tempauksia joskus tässä. ja tossa lopussa tuli niitä REMin biisejä (vai biisi?) lopputeksteissä, jotka oli aika jepa ja toki se hautajaiskohtaus jne. Aika herttanen veto kaiken sen sikailun jälkeen tarjota kaikille niille carnegie hallin esityksen katsojille keksejä ja maitoa

tässäpä hymiöillä tulkinta andy kaufmanista:

ja sitten clifton:

Juonipaljastus:

vääpeli kyl meikäkin neljä tähteä antais.
Silloin ekalla kerralla varsinkin teki vaikutuksen, kun ei tiennyt mitään tosta Andy Kaufmanista etukäteen.

R.E.M.iltä tässä oli kaks oikeeta biisiä, mut soundtrackissa myös jotain viisi lyhyttä instrusävellystäkin noilta.
Tosta Andystä kertova biisihän tuli 1992 ja oli levyllä Automatic for the People. The Great Beyond taas oli tähän sävelletty.
Oon noi R.E.M.in albumit kuunnellut 96 vuoden Hi-fi-levyyn saakka. Ehkä vähän hitaasti aukeavaa musaa, mut on nois levyis kaikis huippubiisejä kyl. Kannattaa toi Automatic erityisesti kuunnella, sit ehkä myös debyyttilevy Murmur ajalta, jolloin noi ei ollut vielä suuri nimi.

kunniattomat paskiaiset saa pitamieheltä vissiin 9/10 nyt, tästä tykkäsin khyl

christoph waltz

hauskin kohtaus hetkeen se missä jenkit esittää italialaisia ja waltzin hahmo osaakin oikeasti italiaa... nauroin ääneen ja täysin rinnoin

oli hyvin kirjoitettu, hyvin rytmitetty sekä loistavasti näytelty ja hitlerin naama ammuttiin paskaksi konekiväärillä

toi monikielisyys fetissi vähän ärsyttää yhä, mutta tässä ei niin. kai se on ihan jees et hollywood ohjaaja käyttää muitakin kieliä, eikä vaan bond leffa tyyliin et pahikset huutelee venäjäksi radiopuhelimiinsa

Oho

Meikältä katsomisen jälkeen se joku neljä starbaa, mut jälkeenpäin tuntunut huonommalta. Toki joskus vois uudestaankin katsoa. En nyt kuitenkaan noin paljon tuosta tainnut tykätä.

Onhan näitä myös Dark Knight, joka kattomisen jälkeen tuntui neljän tähden leffalta. Mut jälkikäteen miettinyt oliko niin erikoinen. Molemmat leffat vähän tollasia ylipitkiä mammuttimaisia megamenestyjiä.

Unelmien sielunmessu ehkä kolmas tollainen. Oon tainnut nähdä vain kerran 2004 ja silloin, kun ei ollut kovin laadukkaita leffoja nähnyt, niin tuntui toki joltain kympin tai ysin leffalta, mut nyt uskoisin joksikin seiskan leffaksi. Osittain johtuu varmaan tosta Jared Letosta, jonka 30 Seconds to Mars-bändin musa kamalaa paskaa.

glengarry glen ross sai multa just just 8/10. se oli sellanen puhuvat päät leffa, mutta vahvat näyttelysuoritukset ja noin. loistavan ironinen lopputekstibiisi oli hyvä viimeinen silaus

enää yks coenien leffa kattomatta: the ladykillers tai joku sellanen. on kovolla jo joten ehkä tänään tai huomenna jos kattos pois alta. intolerable cruelty oli aika heikko pökäle, eikä totakaan oo vissiin ylistetty

mean streetsii aloin kattoo koneelta suht hd:n

Jedi Mind Tricks - The Executioners Dream kappalees on sämplätty heti aika alusta:

"Inifinite... no you don't fuck around with the infinite
There's no way you do that...
Pain in Hell has two sides, the kind you can touch with your hand
The kind you can feel in your heart
Your soul, the spiritual side;
And you know, the worst of the two...is the spiritual"

nää on aina siistei kun tunnistaa, yks jedi mind tricks sample oli siitä arfonoskrynynynnttytn Pi -leffasta

nii ja tosiaan ihan tän alun perusteella vaikuttaa tosi kovalta, dialogit kohillaan ja nättii kuvausta

Tämä on kyl yks lempparikohtauksistani:

Juonipaljastus:

[You must be registered and logged in to see this link.]

Kirjottelin jotain Mean Streetsistä. Kyl toi nyt ysin sai. Erittäin toimiva pätkä. Hyvä tuo kohtaus kyllä minkä linkkasit. Vielä enemmän tykkäsin varmaan siitä, missä Charlie kuleskelee ihan jurrissa siellä baarissa ja lopulta sammuu, siinä oli hyvä biisi taustalla-

Meikä jonkun kasin antais. Pari vuotta sit näin telkusta, tosin tuntuu, etten kovin hyvin enää muista tota leffaa. Tai no muutamia kohtauksia muistaa, mut ei enempää. Täytyy hankkia joskus.

Katoppas ton Harvey Keitelin näyttelemä Bad Lieutenant, jos et oo nähnyt. Siinä soi muuten sama kappale kuin tuossa mun linkkaamassa kohtauksessa.

8,5 toi silleen oli, ja 4,5 näyttää jotenkin liian korkeelta tietyl taval mut fuck all that

tuota mean streetsiä vielä vähän fiilistelin ennen tiedostojen poistoa..

scorsese otti tuohon paljon vaikutteita fellinin i vitellonista, sekin oli mulle sellanen 8,5 leffa. kummassakin on hieno loppu, vaikka vitellonin loppu vähän lujempaa iskikin. (mean streetsin lopussa samaan tapaan näytetään muita tarinan henkilöitä kuin i vitellonissa)

"The voice over narration in the opening of the movie ("You don't make up for your sins in Church; you do it on the street; everything else is bullshit and you know it...") is actually not said by Harvey Keitel (the character we are intended to believe is thinking these thoughts), but director Martin Scorsese. Scorsese felt that using a separate voice to make the distinction between Keitel's thoughts and actions was necessary. Scorsese borrowed this technique from Federico Fellini, who used it in I Vitelloni."

Sitten hassu cameo:

"Catherine Scorsese: the woman who comes to Teresa's aid when she has an epileptic fit."

+

"The very last shot of the movie is of Martin Scorsese's mother, Catherine Scorsese, closing a window."